Etäopiskelukaranteeni alkoi kohdallani siis huhtikuussa heti. Onneksi suurin osa näytöistä on jo niputettuina niin suurta painetta valmistumisen suhteen ei ole ollut. Toisin sanoen minun pitäis valmistua nyt keväällä verhoilijaksi. Jotta tekisin itselleni helppoa tästä etäopiskelusta menin sitten töihin vielä yhtäaikaisesti ja toiselle paikkakunnalle tunnin ajomatkan päähän. Olen siis käyttänyt iltoja ja vapaapäiviä verhoilessani tässä postauksessa esittelemiäni töitä. Sain onneksi värkättyä alakertaamme hyvän työtilan itselleni verhoiluhommia varten. Ompelukoneen tarpeessa olen päässyt Rositalle ompelemaan, mikä on ollut iso apu töiden etenemisen suhteen. 70-luvun nojatuolin pari Tuolien alkuperäinen ulkoasu. Avopuolisoni Pasi esitteli tämän tuoli parin minulle jo seurustelumme alku aikoina ja vakuutti että tämä pariskunta koristaisi alakertaamme sen tultua valmiiksi. Sanotaanko, että ensimmäinen reaktioni oli vain ei tai eivät ne ainakaan kauheaa ihastusta herättäneet.
Aloitin siis tammikuun alussa Rositalla, helmikuun olin sairaslomalla kyynärpääleikkauksesta johtuen ja maaliskuussa palasin takaisin sorvin ääreen. Ensimmäinen viikko meni hieman varovaisimmissa tunnelmissa tunnustellen kuinka pysyin tekemään töitä leikatulla kädellä. Toisella viikolla jo huomasin valtavan eron; vasen käteni ei särkenyt, väsynyt tai osoittanut juuri mirään oiretta töitä tehdessäni. Ihan huippua! Marjatta-tuoli / Näyttö Sitten itse verhoilutöihin. Sain työn alle entuudestakin tutun malliset kevyet lepotuolit eli Ilmari Lappalaisen Marjatta-tuoli -parin. Ainoana erona oli se, että tuolit olivat Marjatoista korkeaselkäisempi versio. Aloitin tuolien työstämisen aluksi purkamalla tuolit. Tuoleissa oli vielä tallella Askon nimilaatat, joten laitoin ne talteen. Pehmusteena tuoleissa oli ollut vaahtokumia, joka tuli vastaan pölynä ja pieninä kikkareina. Sotkuisen purkamisurakan jälkeen teimme suunnitelman verhoilusta. Päätimme tehdä pohjat samoin kuin ne oli aikoinaa