Huonekaluentisöijä Karén

  Otin keväällä vastaan ensimmäisen varsinaisen "asiakastyön" kotioloissa tehtäväksi. Tuoli pari paljastui Ilmari Lappalaisen Askolle suunnittelemiksi Marjatta -tuoleiksi. Tuoleihin oli aikaisemmin ainoastaan laitettu uusi istuimen kangas vanhan päälle muuten tuolit olivat alkuperäiskunnossa.   Ensimmäisenä irroitin käsinojarakenteen tuoleista. Kävi ilmi, että käsinojia pitävistä ruuveista oli osa mennyt katki, osa vääntyneet ja osassa talttapää kanta oli hirvessä kunnossa, joten päätin vaihtaa kaikki ruuvit uusiin. Myöskin käsinojien ruuvin kantoja peittäneistä puunapeista osa oli hävöksissä ja osa mureni niitä irroittaessani. Päätin myös uusia ne kaikki. Löytäessäni sopivan kokoiset puunapit alkoi armoton petsien sekoittelu. Pitihän nappien väri saada sopimaan käsinojien värin kanssa. Onnistuin ja vielä lopuksi lakkasin nupit muutamaan otteeseen.   Kun lähdin purkamaan tuolien verhoiltuja runkoja paljastui mistä niiden hurja paino johtui. Pehmustus oli vaahtokum

Kevennystä isoihin huonekaluihin välillä. Julkaisen tähän muutaman pienen parin tunnin välityön, jotka tein keväällä muiden töiden lomassa. Aloitan karvajakkarasta. Selailessani instagramia löysin idean kyseiseen jakkaraan. Joku aika siitä sattui tulemaan sopiva runko vastaan vielä huutokaupassa, joten huusin sen kyseistä kokeilua varten. Poistin vanhan istuinpehmusteen ja siklasin maalit ja lakat pois jakkarasta. Maalasin sen mustaksi, vaahtomuovitin ja vanutin istuimen ja lopuksi verhoilin sen karvakankaalla. Aivan mahtava niin rakastan tuota jakkaraa!   Toinen pieni välityö, jonka tein oli ompelupalli. Halusin saada normiompelutarvikkeilleni jonkin järkevän säilytys paikan. Tämä idea oli kytenyt jo vähän pidempään mielessäni. Yhtään sopivaa runkoa ei ollut tullut vain vastaan kirppareille taikka huutokaupoissa. Kuinkas sattuikaan samasta huutokaupasta josta löysin jakkaran rungon löysin myös ompelupallin rungon. Kaksi kärpästä samalla iskulla.   Aloitin purkamalla vanhan

  Työnumero 4&5 olivat Kuralan Kylämäestä Opetuskokoelmaan kuuluvat 1940-luvun nojatuoli ja sohva. Kangas, pehmustus ja jouset olivat menneet huonoon kuntoon, joten kokonaisvaltainen remppa oli tiedossa. Aloitin työnteon nojatuolista. Sohva saapui museolle myöhemmin ja tein sen loppuun koululla, koska jouduin muutaman viikon sairaslomalle kyynärpään kipuilun takia. Kyynärpää leikattiin myöhemmin kuntoon. Tuolin ja sohvan alkuperäiskunto   Ensimmäisenä laskin sohvan ja nojatuolin yhteisen kangasmenekin ja laitoin kankaan tilaukseen. Aloitin tuolin teon ensin mittaamalla kantin ja joustinten korkuuksia ja sen jälkeen purkamalla tuolin rungoilleen. Vaihdoin pohjalangat uusiin. Fun fact tähän väliin. En ollut koskaan aikaisemmin vaihtanut pohjalankoja verhoiltavaan tuoliin, sillä sellaista ei ollut tullut vastaan. Olin kuitenkin nähnyt miten se tehdään, joten niiden muistikuvien ja kokeilujen pohjalta sain laitettua pohjalangat tarpeeksi kireälle. Pohjalankojen päälle laitoin juu

  Vähän modernimpaa! 70-luvun nojatuolit. Siinäpä haaste tehdä 1900-luvun alun verhoomossa. No tein suurimman osan työstä näiden tuolien kohdalla muualla kuin museon verstaallani. Äkkiseltään ajattelin tuolit nähdessäni, ettei niihin uppoa millään kolmea päivää enempää. Totuus oli toinen taisin niitä kaiken kaikkiaan tehdä viisi päivää.   Tuolit olivat siis pelastettu roskiin meno reissulta ja niistä haluttiin niin 70-lukua kuvastavat kuin mahdollista. Kankaan valintaan käytettiin  aikaa, jotta oikeanlainen kangas löytyisi. Henkarissa näihin valittu kangas oli vähän Vou, mutta siitä tuli niin kaunis päästessään itse tuoleihin.   Sitten itse työntekoon. Ensin irroitin jalat kummastakin tuolista ja lähdin purkamaan kankaita. Kankaiden kiinnitysjärjestys oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen. Vähän purettiin selkänojan hupun kangasta irti sitten tuli vastaan istuimen kankaita ja sitten taas selkänojan hupunkankaita. Otin paljon kuvia, etten vain unohtaisi missä järjestyksessä ja mit

  Museolla oli tulossa saavutettavuuspäivä, jolloin mahdollisuuksien mukaan me käsityöläiset työskentelisimme ulkona. Päätin tehdä muutamaa pienempää tuolia, sillä ne olisivat helppo siirtää ulos ja niitä olisi ketterä myös työstää. Toinen oli vähän isompi käsinojallinen pikkutuoli ja toinen taas perus istuinlätkällinen pikkutuoli. Molempien selkänojissa oli myös pehmustus.   Tuolit olivat niin uuden verhoilun kuin uuden maalipinnan tarpeessa. Ennen saavutettavuuspäivää kraavin ja hioin vanhat maalit pois tuoleista. Maalasin tuolit hieman ohennetulla vesiliukoisella maalilla neljään kertaan. Itse maali peitti todella huonosti, mutta halusin välttää paksua helposti lohkeilevaa maalipintaa. Kahden ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tein välihionnan.    Saavutettavuuspäivänä kannoin tuolit tarvikkeineen pihalle. Oli juuri kesän helleviikko menossa ja hieman kuuma pukkasi olemaan. Oli kyllä hauskaa verhoilla ulkona ja kävijät pääsivät katsomaan lähempää työskentelyäni.    Te

Museon verhoilijan verstas   Tänä kesänä minua potkaisi onni  ja pääsin töihin Luostarinmäen käsityöläismuseoon verhoilijaksi! Olen todella kiitollinen, saadessani tämän mahdollisuuden. Opin kesän aikana aivan valtavasti ja sain lisää varmuutta omaan tekemiseeni. Pääsin pukeutumaan 1800-1900 -luvun vaihteen työläisen asuun ja työskentelin verhoilijan verstaassa piha numero 10:ssä.   Ensimmäisenä sain työn alle Askon suunnitteleman laiskanlinna Annelin 1930-luvun lopulta. Aloitin työn laskemalla kangasmenekin, jonka jälkeen aloitin tuolin purkamisen. Päällikankaan alta löytyi todennäköisesti alkuperäinen damastikangas. Tuoli oltiin kertaalleen verhoiltu uusiksi 70-luvulla ja vaahtomuovia oltiin laitettu pintapehmusteeksi sekä joustinten väleihin. Tästä nojatuolista lähti myös irti istuin ja selkänoja, jollaista minulle ei ollut tullut ennen vastaan.  Istuin Todennäköisesti tuolin alkuperäinen kangas   Tuolin istuin oli niin huonossa kunnossa, että päätin uusia se

  Saimme tehtäväksemme korjausverhoilla ja -pehmustaa lastentuolit/pikkupormestarit . Tuolit siis oli joku aikaisemmin verhoillut ja jokaisessa tuolissa oli enemmän tai vähemmän vikoja, jotka meidän oli tarkoitus korjata. Harjoittelimme kaavoittamista tuolin vahnoista kankaista, joihin teimme myös tarvittavat korjausmerkinnät.   Kun olin saanut korjausmerkinnät, kohdistusmerkit sekä muut tarpeelliset merkinnät, kuten langansuunnat merkattua aloitin purkamaan tuolia. Irroitin mutterit, joilla käsinojat, istuin ja selkänoja olivat yhdessä. Tämän jälkeen purin kangashuput irti. Laitoin tuolin osat sivuun ja leikkasin saumoja pitkin tuolin huput palasiksi. Purkaminen suoritettu. Lastentuoli alkuperäisessä kunnossaan Virheitä ja ompelumerkkejä   Seuraavaksi kiipesin yläkertaan valitsemaan kangasta tuoliin. Tuoli ei jäisi itselleni, joten valitsin suht neutraalin värisen kankaan, jossa kuitenkin olisi hieman kankaan kohdistusta (lue haastetta). Päätin vielä lisäksi tehdä kä