Vähän modernimpaa! 70-luvun nojatuolit. Siinäpä haaste tehdä 1900-luvun alun verhoomossa. No tein suurimman osan työstä näiden tuolien kohdalla muualla kuin museon verstaallani. Äkkiseltään ajattelin tuolit nähdessäni, ettei niihin uppoa millään kolmea päivää enempää. Totuus oli toinen taisin niitä kaiken kaikkiaan tehdä viisi päivää.
Tuolit olivat siis pelastettu roskiin meno reissulta ja niistä haluttiin niin 70-lukua kuvastavat kuin mahdollista. Kankaan valintaan käytettiin aikaa, jotta oikeanlainen kangas löytyisi. Henkarissa näihin valittu kangas oli vähän Vou, mutta siitä tuli niin kaunis päästessään itse tuoleihin.
Sitten itse työntekoon. Ensin irroitin jalat kummastakin tuolista ja lähdin purkamaan kankaita. Kankaiden kiinnitysjärjestys oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen. Vähän purettiin selkänojan hupun kangasta irti sitten tuli vastaan istuimen kankaita ja sitten taas selkänojan hupunkankaita. Otin paljon kuvia, etten vain unohtaisi missä järjestyksessä ja miten kankaat oli kiinnitetty. Vaahtomuovi tuli suurimmaksi osaksi pölynä vastaan. Säilytin parhaimmat palat vanhoja vaahtomuoveja, jotta saisin niistä vähän kaavaa uusiin.
Kraavin tuolin rungon vanerit puhtaiksi ja aloin kaavoittamaan ja piirtämään uusia vaahtomuovin paloja. Pehmustus onnistui yllättävän vaivattomasti, kun siihen käytti vähän ajatusta.
Seuraavaksi leikkasin kankaat kumpaankin tuoliin. Tällä kertaa huppujen ompeluun en käyttänyt poljettavaa Singeriäni, vaan pääsin vanhaan työssäoppimispaikkaani ompelemaan sekä nitomaan kankaat kiinni, nimittäin Rositalle Verhoomo Kotosaan! ( https://www.verhoomokotosalla.com/ ) Näin ollen sain saumoista vahvempia, sillä niitä tuli useita tuoleihin. Olin kaavoittanut kankaat vanhojen kankaiden mukaan, pieniä muutoksia tehden istuvuudessa. Huput istuivat yllättävän hyvin ensimmäisellä yrityksellä. Tein katesaumat alkuperäisestä poiketen kummallekkin puolelle itse saumaa. Huppujen tultua valmiiksi vanutin tuolit.
Tuolien huppujen kiinnitys oli se mielenkiintoisin osa, johon sain tuhlattua aikaa. Kangasta sai vääntää ihan tosissaan suuntaan ja toiseenkin, jotta lopputulos mielytti silmää. Käytin siis mielelläni vähän extra aikaa, jotta lopputulos ei kärsisi. Kun sain huput kiinni, laitoin vielä käsinojien ulkopintoihin tulleet pahvit kankaineen kiinni. Viimeiseksi tein tyynyt istuimiin valmiiksi. Vielä ruuvasin jalat paikoilleen ja valmiiksi tulivat.
Tuolit olivat siis pelastettu roskiin meno reissulta ja niistä haluttiin niin 70-lukua kuvastavat kuin mahdollista. Kankaan valintaan käytettiin aikaa, jotta oikeanlainen kangas löytyisi. Henkarissa näihin valittu kangas oli vähän Vou, mutta siitä tuli niin kaunis päästessään itse tuoleihin.
Sitten itse työntekoon. Ensin irroitin jalat kummastakin tuolista ja lähdin purkamaan kankaita. Kankaiden kiinnitysjärjestys oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen. Vähän purettiin selkänojan hupun kangasta irti sitten tuli vastaan istuimen kankaita ja sitten taas selkänojan hupunkankaita. Otin paljon kuvia, etten vain unohtaisi missä järjestyksessä ja miten kankaat oli kiinnitetty. Vaahtomuovi tuli suurimmaksi osaksi pölynä vastaan. Säilytin parhaimmat palat vanhoja vaahtomuoveja, jotta saisin niistä vähän kaavaa uusiin.
Kraavin tuolin rungon vanerit puhtaiksi ja aloin kaavoittamaan ja piirtämään uusia vaahtomuovin paloja. Pehmustus onnistui yllättävän vaivattomasti, kun siihen käytti vähän ajatusta.
Seuraavaksi leikkasin kankaat kumpaankin tuoliin. Tällä kertaa huppujen ompeluun en käyttänyt poljettavaa Singeriäni, vaan pääsin vanhaan työssäoppimispaikkaani ompelemaan sekä nitomaan kankaat kiinni, nimittäin Rositalle Verhoomo Kotosaan! ( https://www.verhoomokotosalla.com/ ) Näin ollen sain saumoista vahvempia, sillä niitä tuli useita tuoleihin. Olin kaavoittanut kankaat vanhojen kankaiden mukaan, pieniä muutoksia tehden istuvuudessa. Huput istuivat yllättävän hyvin ensimmäisellä yrityksellä. Tein katesaumat alkuperäisestä poiketen kummallekkin puolelle itse saumaa. Huppujen tultua valmiiksi vanutin tuolit.
Tuolien huppujen kiinnitys oli se mielenkiintoisin osa, johon sain tuhlattua aikaa. Kangasta sai vääntää ihan tosissaan suuntaan ja toiseenkin, jotta lopputulos mielytti silmää. Käytin siis mielelläni vähän extra aikaa, jotta lopputulos ei kärsisi. Kun sain huput kiinni, laitoin vielä käsinojien ulkopintoihin tulleet pahvit kankaineen kiinni. Viimeiseksi tein tyynyt istuimiin valmiiksi. Vielä ruuvasin jalat paikoilleen ja valmiiksi tulivat.
Kommentit
Lähetä kommentti