Otin keväällä vastaan ensimmäisen varsinaisen "asiakastyön" kotioloissa tehtäväksi. Tuoli pari paljastui Ilmari Lappalaisen Askolle suunnittelemiksi Marjatta -tuoleiksi. Tuoleihin oli aikaisemmin ainoastaan laitettu uusi istuimen kangas vanhan päälle muuten tuolit olivat alkuperäiskunnossa.
Ensimmäisenä irroitin käsinojarakenteen tuoleista. Kävi ilmi, että käsinojia pitävistä ruuveista oli osa mennyt katki, osa vääntyneet ja osassa talttapää kanta oli hirvessä kunnossa, joten päätin vaihtaa kaikki ruuvit uusiin. Myöskin käsinojien ruuvin kantoja peittäneistä puunapeista osa oli hävöksissä ja osa mureni niitä irroittaessani. Päätin myös uusia ne kaikki. Löytäessäni sopivan kokoiset puunapit alkoi armoton petsien sekoittelu. Pitihän nappien väri saada sopimaan käsinojien värin kanssa. Onnistuin ja vielä lopuksi lakkasin nupit muutamaan otteeseen.
Kun lähdin purkamaan tuolien verhoiltuja runkoja paljastui mistä niiden hurja paino johtui. Pehmustus oli vaahtokumia, joka tuli pääasiassa jauhona vastaan. Vaahtokumi on huomattavasti painavampaa kuin nykyaikainen vaahtomuovi. Pohjajoustona tuoleissa oli satulavyöt, joiden päällä oli juutti.
Vaihdoin tuoleihin uudet satulavyöt ja juutit niin istuimeen kuin selkänojaankin. Juuttien päälle liimasin uudet vaahtomuovit, jotka olin muotoillut oikean kokoisiksi ja muotoisiksi. Vaahtomuovien päälle laitoin vielä vanun ja pehmustus tuli valmiiksi.
Kun lähdin purkamaan tuolien verhoiltuja runkoja paljastui mistä niiden hurja paino johtui. Pehmustus oli vaahtokumia, joka tuli pääasiassa jauhona vastaan. Vaahtokumi on huomattavasti painavampaa kuin nykyaikainen vaahtomuovi. Pohjajoustona tuoleissa oli satulavyöt, joiden päällä oli juutti.
Purkuvaiheita |
Kankaiden laitto sujui ilman suurempia ongelmia. Ainoastaan kankaan tekstuuri paljasti heti pienimmätkin vetokohdat, joten niiden kanssa sain olla tarkkana. Lopputulos oli mielestäni varsin tyylikäs ja onnistunut.
Kommentit
Lähetä kommentti