Lastentuoli

  Saimme tehtäväksemme korjausverhoilla ja -pehmustaa lastentuolit/pikkupormestarit . Tuolit siis oli joku aikaisemmin verhoillut ja jokaisessa tuolissa oli enemmän tai vähemmän vikoja, jotka meidän oli tarkoitus korjata. Harjoittelimme kaavoittamista tuolin vahnoista kankaista, joihin teimme myös tarvittavat korjausmerkinnät.

  Kun olin saanut korjausmerkinnät, kohdistusmerkit sekä muut tarpeelliset merkinnät, kuten langansuunnat merkattua aloitin purkamaan tuolia. Irroitin mutterit, joilla käsinojat, istuin ja selkänoja olivat yhdessä. Tämän jälkeen purin kangashuput irti. Laitoin tuolin osat sivuun ja leikkasin saumoja pitkin tuolin huput palasiksi. Purkaminen suoritettu.

Lastentuoli alkuperäisessä kunnossaan

Virheitä ja ompelumerkkejä

  Seuraavaksi kiipesin yläkertaan valitsemaan kangasta tuoliin. Tuoli ei jäisi itselleni, joten valitsin suht neutraalin värisen kankaan, jossa kuitenkin olisi hieman kankaan kohdistusta (lue haastetta). Päätin vielä lisäksi tehdä käsinojien päälliset tekonahasta niin ne on esimerkiksi helppo putsata, jos ne lapsella likaantuvat. Leikkasin kankaat huomioiden ja merkaten tekemäni merkinnät kankaisiin. 

  Hyökkäsin rungon ja pehmustuksen kimppuun seuraavaksi. Otin vanhat vanut pois ja liimasin puolen sentin vaahtomuovit tuolin käsinojien ulkopintoihin. Ulkopinnoilla ei ollut muutakuin vanu alunperin. Istuimen etumakkara oli liian sisällä. Se jäi käsinojien sisäpuolle selvästi, joten laitoin etumakkaran vaahtomuovin alle vaahtomuovisuikaleen, jolla etumakkarasta tuli pulleampi. En vielä tässä vaiheessa laittanut vanuja vaahtomuovien päälle, sillä on helpompi sovittaa huppuja ilman vanuja.

Toinen käsinoja ja selkänoja ennen korjauksia

Etumakkara ennen korjauksia

  Rungon ja pehmustuksen ollessa kunnossa lähdin ompelemaan huppuja valmiiksi. Tein ensin selkänojen ja istuimen huput. Ne sopivat kuin rasvattu ensimmäisellä sovituksella, joten viimeistelin ne katesaumoilla. Käsinojien hupujen ompelussa ei ollut muita ongelmia kuin, että päätin kokeilla hieman leveämpää katesaumaa mihin olin tottunut. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin kaunis mielestäni. Ajatuksena oli se, että kun käsinojien katesaumasta tulisi näkyvä elementti tuolissa halusin tehdä siitä erilaisen. Ei ollut hyvä idea se. Päätin leikata uudet keinonahka palat ja ompelin uudelleen käsinojien huput kasaan. Tein tutun ja turvallisen katesaumat ja voílaa niistä tuli 110-kertaa paremmat kuin edellisistä. 

  Vanutin tuolin osat 100g vanulla ja nidoin kiinni kangashuput. Kiinnitin pultit ja kokosin koko tuolin kasaan. Kiinnitin pohjaan kuitukankaan ja tuolin jalat. Jalat käsittelin tumma pähkinä vesipetsillä, joka sai vesiohenteisen lakan päälle. Valmista tuli.