Työssäoppimisen ensimmäinen kuukausi

  Monipuolista työntekoa!

  Työssäoppimiseni on alkanut jouhevasti ja runsaasti hommia on ollut. Töiden vaihtelevuudesta ja haastavuudesta olen pitänyt, sillä sen myötä olen saanut todella monimuotoista oppia.  Aluksi työnteko vähän takerteli 3 kuukauden sairasloman jäljiltä, mutta lähti sujumaan alkukankeuden jälkeen. Kirjoitan suurinpiirtein kuukauden välein topissa tekemistäni töistä lyhyesti tänne portfolioon. Alle laitoin kiinnostuneita varten työssäoppimispaikkani tiedot. Suosittelen lämpimästi Rositan verhoomoa kaikille, jotka ovat uutta verhousta vailla huonekaluihinsa!

Työssäoppimispaikka: Verhoomo Kotosalla

Työpaikkaohjaaja: Rosita Haapasaari

Kotisivut: https://www.verhoomokotosalla.com/

Ensimmäinen työ: Pikkutuoli

Sain niin sanotusti alkulämmitelyksi pikkutuolin, jossa on erillinen istuin ja selkänoja. Tuolissa piti uusia istuimen ja selkänojan pehmustukset, sekä puurunko pitää siklata, hioa ja lakata uusiksi. 

  Aloitin työt irroittamalla istuimen ja selkänojan rungosta. Tämän jälkeen purin vanhan verhoilun ja pehmostuksen. Päätimme vaihtaa vanhan lastuvilla pehmustuksen nykyaikaisempaan vaahtomuovipehmustukseen. Leikkasin siis vaahtomuovit ja sen päälle tulevan vanut valmiiksi. Käytimme vaahtomuovien kiinnitykseen spray-liimaa, mikä oli itselleni uusi juttu. Lisäksi liimasimme myös vanut kiinni nitomisen sijaan. Selvennykseksi olin koulussa oppinut käyttämään purkissa olevaa kontaktiliima sekä olin aina niitannut vanun kiinni. Seuraavaksi leikkasin verhoilukankaan istuimeen ja selkänojaan valmiiksi. Istuimen kankaan vain nidoin kiinni paikalleen. Tässä työ vaiheessa opin, kuinka ajaa kangasta kulmiin saamatta ryyppyjä aikaiseksi. Selkänojaan nidoin etuselän kankaan kiinni ja leikkasin takapahvin valmiiksi. Kiinnitin takapahvin ja takaselän vanun, jonka jälkene ompelin käsin takaselän kankaan paikallensa.


















Rungon pohjatyöt ovat edelleen kesken (aurinkoisten ja lämpimien päivien puuttuessa, sillä teemme kaikki puutyöt ulkona), joten tuoli ei ole vielä yhdessä kasassa. Lisään kuvat valmiista tuolista myöhemmin tähän.

Takaselän teko vaihe vaiheelta

Istuin ja selkänoja valmiina sekä lähikuvia piilopistoista.

Toinen työ: 50-luvun nojatuolipari

Tuolien alkuperäinen kunto
Kuva: Rosita Haapasaari. Kuva lainattu.

  Toisena työnä aloitin tekemään asiakkaan kahta 50-luvun nojatuolia. Rosita oli ehtinyt jo tuoli parista toisen purkaa, joten itselleni jäi vain toisen tuolin purku. Kun olin saanut tuolipariskunnan purettua rungoilleen, alkoi niiden uuden pohjan ja pehmustuksen teko. Vanhastaan istuimessa oli ollut järjestyksessä pohjimmaisesta alkaen satulavyöt, juuttikangas ja vaahtomuovi. Korvasimme satulavyöt tekstiilikumivöillä, joka oli minulle uusi tuttavuus. Kumivöiden päälle laitoimme laminaattikankaan ja tämän päälle vaahtomuovin ja päällimmäiseksi vanun. Selkänojassa puolestaan oli vain yksi poikittainen satulavyö, jonka päällä juuttikangas ja vaahtomuovi. Selässä käytimme satulavöitä, mutta yhden sijasta viisi kappaletta. Satulavöiden päälle tuli juuttikangas, vaahtomuovi ja vanu. 

Tää kuva näyttää vähä hassulta, mutta päätin kääntää toisen selkeyden vuoksi. Nyt istuin on molemmissa kuvissa alhaalla ja selkänoja ylhäällä.

Pehmustuksen eri vaiheita + 

  Kun tuolit olivat pintapehmustusta myöten valmiit, aloin kaavoittamaan kappoja. Alkuperäisessä verhoilussa ei ollut kappoja istuimen ja selkänojan reunoilla. Rositan kanssa kuitenkin päätettiin, että tuoleista tulisi hienommat kappojen kanssa. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta, kun ompelin koneella huonekaluihin tai kaavoittaisin mitään heh. Näissä työvaiheissa tuli siis paljon hyödyllistä oppia ja muutama koepalakin tuli tehtyä ennenkuin oltiin Rositan kanssa tyytyväisiä työn jälkeen ja koneiden hallintaan. Ompelin kapat etuselän ja istuimen kankaisiin, sovitin ns. huput ja ne sopivat todella hyin. Tämän jälkeen heftasin ja nidoin ensin istuimen ja sitten etuselän kiinni. Lopuksi kiinnitin takaselkään pahvit, vanun ja ompelin takaselän kankaan kiinni. 

Istuimen hupun sovitusta kapan ompelun jälkeen. 

Etuselän sovitusta ja takaselän tekoa.

Verhous valmis.

Käsinojat pesin, petsasin ja lakkasin muutamaan kertaa, jonka jälkeen kiinnitin ne runkoon. Laitoimme tuoleihin vielä pohjakankaan ja valmista tuli. 

Kuvat valmiista tuoleista löydät --> http://verhoomokotosalla.blogspot.fi/2017/04/50-luvun-nojatuolit.html

Kolmas työ: 4 kpl Kiki-tuoleja

  Artekin Kiki-tuolit verhoiltiin melkein hsamalla tavalla kuin ensimmäinen työni. Irrotin selkänojan ja istuimen metalli rungoistaan. Purin tuoleista vanhan vihreän tekonahka verhoilun ja pehmusteet pois. Tämän jälkeen liimasin uudet vaahtomuovit (etuselkä ja istuin) ja vanut (etuselkä, istuin ja takaselkä) paikoilleen. Jokainen tuoleista verhoiltiin eri kankaalla. Aikaa erityisesti vei langan suoruuksien katsominen varsinkin istuimissa, joissa ei tahtonut olla täysin suoraa reunaa ollenkaan. Loppu tulokseen olen ihan tyytyväinen aina sitä voisi vielä vähän jotain niittiä korjata. Toisaalta täytyy osata lopettaa ajoissa. 

Tuolien alkuperäisestä kuosista unohdin ottaa kuvat. 

Tuolit valmiina.

Neljäs työ: K-tuoli

Alkuperäinen asu.

  Tähän mennessä haastavin ja eniten aikaa vievin työ oli tämä K-tuoli. Se oli suullisen perimätiedon mukaan talon, jossa verhoomo toimii, alkuperäisesineistöä. Verhoomo Kotosalla siis sijaitsee Tom of Finlandin Touko Laaksosen synnyin kodissa.

  Tuoli niin huonossa kunnossa, että siitä heitettiin kaikki pois. Ainoastaan selkänojasta säästettiin meriheinä ja pohjan kuparilangat saivat jäädä niille sijoilleen. Eli pelkästä rungosta lähdin tekemään. 

  Ensimmäisenä nidoin pohjakankaan kuparilankojen päälle. Seuraavaksi katsottiin sopivat paikat uusille joustimille ja ompelin ne kiinni pohjajuuttiin. Sitten päästiin itse joustinten sidontaan, jota en ole pitänyt missään vaiheessa rakettitietäänä, eikä se sitä tälläkään kertaa ollut. Otettakoon huomioon, että sidoin jousia elämäni toista kertaa kovareunaiseen tuoliin. 

Purkuvaiheita.

Tälläinen yllätys viesti löytyi tuolin uumenista. Jatkamme tätä "pullopostia" ja kirjoitamme Rositan kanssa omat terveiset seuraavalle, joka tuolin entisöi. 

1. Joustinten sidonta pohjajuuttiin. 2. joustinten poikittais sidonta. 3. joustinten pitkittäis sidonta 4. Joustinlankojen ympärisidonta

Joustinten linjoja.

  Kun joustimet oli sidottu, niittasin niiden päälle juuttikankaan. Ompelin vielä juuttikankaan joustimiin kiinni, jonka jälkeen tein täytelankalenkit. Pohjapehmusteena käytin lastuvillaa. Lastuvillan päälle tuli harva juuttikangas, joka heftattiin kiinni. Juutin ollessa heftauksessa tein läpi vedot. Sitten alkoi reunojen muotoilu lastuvillalla. Reunojen tulessa tasaisiksi ja napakoiksi käänsin heftissaä olleen juuttikankaan ja nidoin sen kiinni runkoon. Tämän jälkeen alkoi reunatukiompeleiden teko. Haastavin homma omasta mielestäni, sillä tässä vaiheessa määritetään tuolin kantti oikeean kohtaan. Istuimen etukulmat aiheuttivat pientä pään vaivaa, mutta loppujen lopuksi niistä ihan mukiin menevät saatiin aikaiseksi. Sitten vielä uudet täytelankalenkit, joissa pintapehmusteena käytin kookoskuitua (+valkoinen paksuvanu). Pintapehmustuksen pitää olla aivan tasainen. Sen saaminen tasaiseksi oli suhteellisen haastavaa. Lopuksi liinaus vain päälle ja istuin tuli valmiiksi. 

V almis istuin.

Kaiken tämän uurastuksen jälkeen alkoi selkänojan teko samalla periaatteella. Selkänojaan tuli kolme satulavyötä; yksi poikittain kaksi pitkittäin. Satulavöiden päälle tuli juuttikangas, johon ommeltiin täytelankalenkit. Taas käytettiin lastuvillaa pehmusteena. Selkänojassa tosin ei tarvitse muotoilla ja ommella reunatukiompeleita. Tärkeää oli vain saada pehmustus ns. liukumaan tasaisesti reunoille. Juuttikangas taas lastuvillan päälle, läpiveto-ompeleet siihen ja niitaus rungon reunaan kiinni. Tämän jälkeen tehtiin pintapehmusta eli kookoskuitua varten täytelankalenkit. Valkoinen vanu kookoskuidun päälle ja tasaisuuden metsästys sai taas alkaa. Kun vihdoin sain selkänoja pinta pehmusteesta tarpeeksi tasaisen, liinattiin lakana kangas päälle. 

Tuolin pohjat valmiina enää verhous puuttuu, joka valmistuu tässä huhtikuun puolla. 

Tämmöistä toimintaa ensimmäisen kuukauden aikana