Siirry pääsisältöön

Valkoinen pirttipöytä -työvaiheita

 Ruhjeisia sormia, lahoa ja rakennuslaastia..


  Tämä pöytä osasi yllättää täysin, että minut niinkuin opettajammekin. Hyvin yksinkertaiselta vaikuttava työ muuttuikin työvaiheiltaa paljon monimutkasemmaksi kuin osasin odottaa.
  Purin pöydän osiin. Kansi lähti helposti, sillä se oli kiinnitetty ruuvein. Mutta jalkojen ja välipuun irroittaminen toisistaan oli työlästä, sillä kiilat oltiin todennäkösesti liimattu. Ne eivät liikkuneet suuntaan tai toiseen, vaikka kuinka "hakkasin". Onneksi osastolta löytyy myös miehiä. 

Kansi hionnan jälkeen 

Jalat oltiin myös käännetty aikoinaan ns. väärinpäin. Jalkojen kuuluisi olla niinkuin
vasemman puoleinen jalka on kuvassa, jos pöydän penkkejä katsoo. Kuitenkin jalat olivat
käännetty niinkuin oikean puoleinen jalka on kuvassa. 

   Purkamisen jälkeen hioin käsihiomakoneella jokaisen osan maalipinnan ns. rikki. Tämän jälkeen aloimme ihmettellä jaloista löytyneiden kestopuu korotusten tarkoitusta. Päätimme repiä ne irti, sillä niiden alta oltiin kitattu reilusti ja kitti pitäisi uusia. Tästä alkoikin se mielenkiintoinen osuus. Tämä "kitti" ei ollutkaan aivan kittiä, vaan rakennuslaastia. Päätellen siitä että talttaani tuli jo parin ensimmäisen iskun aikana mojovia lovia.. Sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa homman sopiavia valmiiksi rikkinäisiä työkaluja ja näin homma pääsi jatkumaan.



Kestopuut olivat nauloilla kiinni, jotka jouduin kaivamaan esiin ja irroittamaan ennekuin sain kestopuut irti.

Laastin poistoa

Laastia oli "parhaimmillaan" 35 mm syvyydessä

Tässä kuvassa näkyy hyvin laho ja madonsyömät
Klikkaa suuremmaksi



  Kestopuiden irroittamisen jälkeen huomasin, ettei laastia oltu säästelty, löytyi sitä jaloista 35 mm syvyydestä saakka. Lisäksi jalat olivat lahoa täynnä ja madonsyömät.







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keinutuoli -kolmas oma restaurointityö

Kun veljesi kinaavat.. saat itsesi työllistettyä. Ainakin siinä tapauksessa, jos toinen veljistäsi yrittää heittää toista keinutuolilla. Arvatenkin saattaa, ettei se reippaasti yli 100 -vuotias keinutuoli vanhus selviä ilmalennosta vaurioitta.. Lopputulos toinen jalas poikki oksakohdasta Keinutuolin historiaa: Malli: Nakkilan keinutuoli Keinutuolin aikaisin historia ei ole ihan tiedossa, kuin siltä ajalta, kun isoäiti (80.v) muistaa. Keinutuoli on peräisin Kokemäeltä Luodonperästä. Tässä keinutuolissa on mm. istunut isoisoäitini ja isoisoisäni hääkuvassaan. Keinutuoli siis on ollut suvussa todella kauan ja isoäitini arveli keinutuolin olleen talossa jo silloin kun isoisoäitini ja isoisoisäni sinne ovat muuttaneet. Isoisovanhempieni kuoltua isoäitini peri keinutuolin ja lopulta keinutuoli löysi tiensä kotini tupaan.  Löysin googlailessani nettisivun, jossa oli mielenkiintoista tietoa Nakkilan puusepistä, joka linkittyy mielestäni tähän kienutuoliin.  htt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Askon Marjatta-tuolit

  Otin keväällä vastaan ensimmäisen varsinaisen "asiakastyön" kotioloissa tehtäväksi. Tuoli pari paljastui Ilmari Lappalaisen Askolle suunnittelemiksi Marjatta -tuoleiksi. Tuoleihin oli aikaisemmin ainoastaan laitettu uusi istuimen kangas vanhan päälle muuten tuolit olivat alkuperäiskunnossa.   Ensimmäisenä irroitin käsinojarakenteen tuoleista. Kävi ilmi, että käsinojia pitävistä ruuveista oli osa mennyt katki, osa vääntyneet ja osassa talttapää kanta oli hirvessä kunnossa, joten päätin vaihtaa kaikki ruuvit uusiin. Myöskin käsinojien ruuvin kantoja peittäneistä puunapeista osa oli hävöksissä ja osa mureni niitä irroittaessani. Päätin myös uusia ne kaikki. Löytäessäni sopivan kokoiset puunapit alkoi armoton petsien sekoittelu. Pitihän nappien väri saada sopimaan käsinojien värin kanssa. Onnistuin ja vielä lopuksi lakkasin nupit muutamaan otteeseen.   Kun lähdin purkamaan tuolien verhoiltuja runkoja paljastui mistä niiden hurja paino johtui. Pehmustus oli vaaht...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kampauspöydän kunnostus

  Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut kunnostavani kampauspöytäni. Maalit lohkeilivat, krakeloituivat ja kannen maalipinta oli hyvin kärsinyt. Penkin jalat heiluivat ja verhoilukangas oli aikoinaan isoäitini toimesta vaihdettu. Käsin tunnustelemalla huomasi, ettei pehmustus ollut enää parhaassa vedossa.   Alkuperäinen suunniltemani oli poistaa maalit ja maalata pöytä kokonaan mustaksi. Penkin ajattelin verhoilevani uusiksi alusta saakka mahdollisesti mustapohjaisella kukkakankaalla. Kuitenkin matkan varrella suunnitelmani muuttui hieman. Ensin ajattelin maalavani pöydän sudilla, mutta päätinkin testata spraymaalia. Omiin töihin on helppo kokeilla, sillä huomaan itse käytössä kuinka kyseinen spraymaali esimerkiksi kestää kulutusta. Pöydän jaloistakin piti tulla mustat, kuitenkin maalinpoiston yhteydessä jaloista paljastui hyvän näköinen puu, joten päätin tehdä lasuurin ja laseerata jalat. Jalkojen laseeraus myös antoi pöytään kevyemmän ilmeen. Myöskin verhoilukankaaksi valiko...
Lähetä kommentti
Lue lisää