Keväisen työssäoppimiseni kolmas kuukausi

Blogini päivittäminen jäi viime keväänä lähes vuodeksi erinäisten asioiden johdosta. Kuitenkin olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää koko blogin ajan tasalle. Tähän postaukseen kertaan työt mitkä ehdin tekemään vielä Rositalla valmiiksi ennen työssäoppimisen loppua. Jatketaan K-tuolista.

Neljäs työ: K-tuoli

Ilmojen menessä paremmaks päästiin ulos petsaamaan tuolin käsinojat, tosin lakkauksen suoritin sisätiloissa. Pintakäsittelyjen tulessa valmiiksi kiinnitin käsinojat paikoilleen liiman ja ruuvien avulla. Seuraavana päivänä tein takaselän valmiiksi ja tadadaa tuoli valmistui. Tämä K-tuoli toimi myös topin näyttötyönä ja sain siitä kolmosen (asteikolla 1-3).

Kuvat: Rosita Haapasaari

Seitsemäs työ: 50-luvun kaarevaselkäinen nojatuoli

Tämä nojatuolihan jäi vain takaselän ja istuin tyynyn verran kesken huhtikuussa. Tuolin takaselän kiinni ompeleminen oli yksi tähän astisista töistäni hankalin. Kaarevaan takaselkään kaarevaa käsin ompelu niin ettei kangas ajautuis suuntaan tai toiseen, tai syntyisi vekkejä. Voin sanoa, etteivät purku ja uudelleen ompelu kerrat jääneet kahden käden sormissa laskettaviksi. Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen, sillä vekkejä tms ei jäänyt.

Vanha istuin tyyny säästettiin. Tyynyn takaosaan ommeltiin vetoketju, jotta tyynyn päälisen voi pestä tarvittaessa. Tyynyn ompelussa sain myös hyvää kokemusta koneompelemisesta.

Käsinompelusta lähikuvaa.

Tyynyn tekovaiheista ei ollut parempaa kuvaa.

Tuoli valmiina !

Loppu topin aikana en saanut enää varsinaista omaa työtä, vaan tein monia eri töitä. Esittelen ne tässä lyhyesti.

1. Helsingin Stockmannin lossien selkänojat

Liimasin lossien selkänojien runkoihin vaahtomuovit ja vanut. Lisäksi tein lähemmäs sata nappia lossien selkänojiin, joka ei ollut helppoa. Selkänojat verhoiltiin tekonahalla, mikä varsinkin nappien teossa alkoi kuoriutua pohjakankaasta irti, jos painoi napia kasaan liian lujaa. Kuitenkin nappia piti painaa kasaan tarpeeksi lujaa, ettei se hajoa käsiin. Oikean puristuksen löytämisessä olikin hieman ongelmia, mutta niistä selvittiin.

2. Morsiussohvan purkamisessa auttaminen

Rositalle tuli aivan ihana, tosin todella huonossa kunnossa ollut morsiussohva. Autoin sohvan purkamisessa. Rosita taas kasasi ja verhoili sohvan.

3. Nojatuolin istuimen perinteinen verhoilu

Rositalle tuli nojatuoli pari kiireellisenä verhoiluna, joten sain auttaa toisen kunnostuksessa. Purin istuimen jousiin saakka. Jousia ei kuitenkaan tarvinnut uusia, vaan kakku oli huonossa kunnossa. Vanhan kakun lastuvilla oli nähnyt parhaat päivänsä, joten heitin siitä suurimman osan menemään. Täytin uusiksi pohjasta kohdat, joista olin heittänyt huono lastuvillan menemään. Tämän jälkeen kiinnitin vanhan kakun paikoilleen sitä samalla kursien vähän kasaan. Vedin uuden juuttikankaan vanhan kakun päälle ja tein tarvittavan ompeleet. Lopuksi pehmustin ja liinasin kakun valmiiksi.

Kakun ollessa kunnossa, kunnostin käsinojat. Ensin yritin purkaa niitä mahdollisimman varovasti ja säästäen vanhaa, mutta loppujen lopuksi tultiin Rositan kanssa siihen loppu tulokseen että käsinojien pehmusteet saisi heittää menemään. Korvasin käsinojien pehmusteet vaahtomuovilla.

Kankaat purettuna ylemmässä ja alemmassa istuin purettuna jousille. Tein siis vasemman puoleista tuolia. Huomatkaa käsinojien pehmustuksen ero.

1. Uusi juutti juosien päällä. 2. Uusio käyttöön vanhaa meriheinää. 3. Vanha kakku heftattuna takaa kiinni. Uudet täytteet pursuaa rikkoutuneesta välistä. 4. Uusi juutti vanhan kakun päällä.

1. Läpiveto-ompeleiden tekoa. 2. Etureunaa tukemaan tehdyt ompeleet. 3-4 Reunatukiompeleita

Etureunaan tehtiin erikseen vielä "lisätäyte"(en muista oikeaa nimeä), sillä etureunalla on tapana painua käytössä sisään päin. Tämän pitäis estää sitä.

Käsinojien evoluutio.

4. Pikkutuolin verhoilun aloittaminen

Viimeinen työni, jonka sain kahden viimisen päivän aikana oli Liedon osto- ja myyntiliikkestä tehty löytö. Purin tuolin rungosta irti istuimen ja selkänojan. Verhoilin tuolin istuimen ensin. Vaihdoin uudet vaahtomuovit ja liimasin uuden vanun. Tuolin istuin osasta löytyi myös tiedot tuolin alkuperästä. Sen jälkeen verhoilin istuimen Lauritzonin Diamonds kankaalla. Istuimen ollessa valmis aloin ihmetellä selkänojaa. Siitä löytyi todennäköisesti alkuperäinen kangas, joka oli vihreä raidallinen. Selkänojan takaselän vaneri oli jo hieman kärsinyt, joten liimailin sitä kasaan. Sitten vain viimeisenä päivänä uudet vaahtomuovit, vanut ja verhoilut. Tuoli ehti jäädä vain hieman kesken, sillä takaselkä jäi heftiin.

Tuolin rungossa oli myös paljon tekemistä pesin ja kevyesti hion rungon läpi. Rungossa oli alunperin sellakka, joten laitoin vain uutta kerrosta päälle, kunnes alkoi näyttämään hyvältä.