Viikon matka Pietariin!

  Saimme viime keväänä tiedon mahdollisuudesta lähteä Saskyn järjestämälle viiden päivän reissulle Pietariin. Luokastamme minun lisäksi lähti viisi muuta oppilasta ja yksi opettaja. Matkaan liittyi myös kahden muun koulun oppilaita. Voin sanoa, että tästä matkasta syntyi yksi ikimuistoisimmista matkoista kaiken kaikkaan :D

Ensimmäinen päivä

  Lähtö oli maanantai aamulla Tampereen rautatieasemalta. Sieltä matkamme suuntasi Tikkurilaan, jossa oli vaihto Allergoon Pietarin junaan. Pietariin saavuimme päivällä ja ensimmäiseksi suuntasimme hotellille. Matkalla hotellille tuli tieto, että kahden tähden hotelli, jossa meidän piti majoittua oli ylibuukattu, joten hotellimme vaihtui neljän tähden hotelliin. Not bad at all! Tipautettuamme tavarat hotellille hyppäsimme minibussin kyytiin, joka teki pienen kiertoajelun Pietarin keskustassa.
  Kiertoajelun jälkeen etsimme ruokapaikkaa ja oppaamme ehdotti georgialaista ravintolaa. Kaikilla oli kuoleman nälkä, eikä kukaan muu kuin oppaamme ymmärtänyt ruokalistoja ja vain muutama kappale oli englanniksi. Lopputulos oli aika kaaoottinen. Moni sai vain palan kanaa tai muuta lihaa kastikkeella. Ilmeisesti ruokiin ei kuulunu perunalisuketta. Eihän se mahaa täyttänyt, kun viimeksi oltiin syöty aamulla. Ruokailun jälkeen vähän kärttysinä itse kukin jatkoimme samoilua kaupungilla. Oppaamme esitteli englanniksi meille erilaisia nähtävyyksiä, kuten Pushkinin patsaan ja taiteiden aukion. Kävimme myös hänen kirkossaan, jossa naisten piti peittää hiuksensa.

Kazanin Katedraali 

Rostra pylväs, näitä pylväitä on kaksi ja ne ovat ennen toimineet majakkoina. Laivojen keulat kuvaavat upotettuja vihollislaivoja

Iisakin kirkko

Nikolai I:n patsas

Pushkin patsas Taiteiden Aukion keskellä

Oikeassa reunassa näkyy Pietari-Paavalin linnoitus

Pieatrin vanha pörssitalo

Iisakin kirkko ja Vaskiratsastaja

Vaskiratsastaja

  Olimme takaisin hotellilla vasta ennen yhdeksää illalla. Jokainen meistä ryntäsi lähimpään Stockmanniin ruokaostoksille, sillä nälkä oli. Tuli tosin huomattua hotellilla ruokien (erityisesti karkkien) päivämäärät. Ei näin suomalaisena olisi tullut mieleen kaupassa myytävien tuotteiden olevan vanhoja, mutta näin kuitenkin oli. Ostamani Pandan suklaalevy muun muassa oli pari kuukautta vanha.

Toinen päivä

  Seitsemäksi aamupalalle ja kahdeksalta lähtö kouluun. Matkanhan tarkoitus oli tulla oppimaan uusia tekniikoita yms Pietarilaisessa restaurointi alan koulussa. Odotimme kaikki innolla ja pienessä jännityksessä ensimmäistä koulupäiväämme. Koulumatkasta ensimmäisen osan kuljimme metrolla, sitten olisi voinut ottaa bussin ja viimeiset metrit kävellä. Päätimme kuitenkin kävellä ensimmäisenä aamuna koululle suoraan metroasemalta. Ihmettelimme kaikki suureen ääneen eroavaisuuksia keskustan ja esikaupunkialueen välillä. Ero oli kuin yö ja päivä. Keskustassa, missä yövyimme ja olimme ensimmäisen päivän pyörinyt oli siisti ja kaunis. Kymmenen minuuttia metrolla ja olimme nuhjuisessa esikaupunki alueella. 

Metroaseman ovilta otettu kuva

Koulurakennus

  Noin puolimatkassa koululle kävi jotain odottamatonta, mutta jälkeen päin ajateltuna en yhtään ihmettelekkään. Toisella puolella tietä oli jäänyt nainen bussin alle. Nainen makasi keskellä toista ajokaistaa verta vuotavana. Luokkakavereistani yksi on sairaanhoitaja ja hän muun muassa halusi mennä auttamaan, kun näytti siltä, ettei kukaan tee mitään. Silloin oppaamme sanoi, ettei saa koskea ei saa auttaa. Kaikki menivät ihan hämilleen, että miksei? Venäjällä voi saada kuoleman tuottamuksesta syytteet, jos menee auttamaan, ja käykin niin ettei avuntarvitsija selviäkkään hengissä. Kuulostaa ihan hullulta suomalaisen korvaa. Meillä, kun on kansallisvelvollisuus auttaa. Varmaankin noin kymmenisen minuuttia siinä kauhistelimme tilannetta ja toivoimme, ettei kukaan ajaisi naisen yli, sillä ketään ei ohjannut liikennettäkään ohi hänestä. Jatkoimme matkaa koululle, eikä kokoaikana kuulunut yhtään ambulanssin ujellusta. Siellä liikenne kaaoksessa ambulanssi tulo kestää ilmeisen kauan. 

  Koululle päästyämme meillä oli vastassa koulun rehtori. Jätimme vaatteet narikkaan, joka oli vartioitu. Rehtori piti meille esittely kierroksen koulussa, jonka jälkeen menimme syömään. Lounas koostui alkukeitosta ja leivästä tai venäläisestä ns. makeasta piirakasta. Pääruuaksi oli useimmiten erilaisia leivitettyjä ruokia. Itse keliaakikkona näytin kielikäännöstä ja sain joka päivä erillisen oman lounaan. Lounaskin, kun tarjoiltiin pöytiin. 

Koulun näyttelyhuoneessa oli esillä koululaisten tekemiä töitä

Koululaiset ovat iältään 14-18 -vuotiaita. 

Puutyö- ja kipsiluokkahuoneet

Koulun käytäviä

Alkuperäisestä sabluunasta jäljensimme mallin läpi tuputamalla
 muistaakseni hiiltä. Otimme malli sabluunan pois ja vahvistimme rajat
 lyijykynällä. Sen jälkeen mattopuukoilla alettiin leikkaamaan muotoja.
Työni yläpuolla näet tuputus vaiheesta olevan työn. 

  Ensimmäisen oppituntimme tarkoitus oli oppia silkkijäljitelmää. Käytimme pienoista ruiskua, jolla teimme kahdesta kolmeen värivanaa paperiin viistoon tai vaakasuoraan. Tämän jälkeen saimme valita valmiista sabluunamalleista mieluisemme ja aloimme tekemään sitä. Sabluunan teko jäi kesken kaikilta päivän päättyessä, joten jatkaisimme sitä jokin toinen päivä. 

  Koulun päätyttyä matkasimme takaisin hotellille käymään, josta lähdimme kiertämään nähtävyyksiä. Ensin menimme Kazanin katedraalille. Sainkin parempia kuvia kuin edellispäivänä bussista ottamani. Katedraalin sisällä oli suotavaa pitää huivia hiustensa suojana. Katedraalilta kävelimme Verikirkolle (Kirkko veren päällä). Verikirkolta oli tarkoituksemme mennä käymään Kesäpuistossa ja Pietari I:n kesäpalatsissa, mutta puisto olikin kiinni. Jatkoimme kävelyä pienen pikku lintu patsaan (Chizhik-Pyzhik) luokse, joka oli sillan kupeessa Mikaelin linnan vieressä. Jos linnun laatalle sai jäämään kolikon sen uskottiin tuovan onnea. Tämän jälkeen kävelimme Ketch Up -nimisen ravintolan kautta takaisin hotellille lepäämään. 

Kazanin Katedraali ja kirkko

Verikirkko Kuva Tii Mannela-Nieminen

Kesäpuistoa kuvattuna joen toiselta puolelta

Mikealin linna ja pikkulintu -patsas

Fiilistelykuva vielä Mikaelin linnan rannalta

Kolmas päivä

Aamulla taas ylös ja aamupalalle, joka muuten oli todella monipuolinen. Itse sain keliaakikkona viedä aamupalalle oman leipäni. Aamupalan jälkeen lähdimme taas koululle. Tällä kertaa otimme metron jälkeen linja-auton. Bussipysäkiltä oli vielä noin 200 metrin matka koululle kävellen. 

  Tänään koululla oli ohjelmassa mukailumaalausta kipsille. Koulun oppilaat olivat tehneet meitä varten valmiiksi pyöreät kipsiset kehykset. Kehyksiin oli tarkoitus mukailumaalata haluamansa kivilaji. Saimme oikeita kiven kappaleita malleiksi, mikä oli todella hyvä ja erilainen toimintatapa kuin meillä. Tein omani jäljitellen jotain mustaa kivilajia. 

Oma työni

  Iltapäivän ohjelmassa oli taidemuseo Eremitaasit. Suuntasimme sinne suoraan koulusta ja muutama koulunoppilaskin tuli mukaan. Kuljimme Eremitaasin Esikunnan päärakennuksen läpi palatsiaukiolle, jossa odottelimme hetken opastamme. Oppaan saapuessa kuljimme portista sisäpihalle, jossa taas odottelimme oppaamme hommaavan liput  sisälle. Sisällä jätimme takit narikkaan otimme yhteiskuvan ja suuntasimme Eremitaasien sokkeloihin. Yltäkylläisyys, yksityiskohdat ja loppumattomuus ovat sanoja, joilla kuvaisin kokemustani. Aluksi olin aivan innoissani kuvasin paljon, mutta sanotaanko viidennen huoneen jälkeen tuli jo ähky. Huone toisensa perään täynnä niin upeita kattoja, seiniä, lattioita, huonekaluja, ovia, oven kahvoja, tauluja, verhoja, pylväitä jne niin paljon katsottavaa joissan vaiheessa vaan ei pystynyt enää yksinkertaisesti sisäistämään kaikkea näkemäänsä. Taisimme hortoilla Eremitaaseilla vajaa pari tuntia, jonka jälkeen piipahdimme jossain mukavassa kahvilassa juomassa herkulliset kahvit ja kaakaot. 

Eremitaasien sisäpihaa

Alla seuraavat kuvat muutamista eri huoneista, joissa kävin

Kuvasin muutaman tuolin 

Vasemmalla: yksi käytävä oli kokonaan seinistä kattoon koristemaalattu. Keskellä: Mielenkiintoista materiaalia oleva pylväs. Oikealla casual ovi eremitaaseilla

Intarsiaa, kultausta ja hienoa käsityötä

Mahtuu muutama pylly istumaan keskimmäisessä kuvassa olevaan sohvaan.

Loppuillan kaakaoni

Neljäs päivä

  Herätys oli super aikainen, sillä lähdimme Katariinan palatsiin kutsutaan myös kesäpalatsiksi. Palatsi puistoineen sijaitsee 24 km päässä Pietarista. Matkamme alkoi metrolla ja bussilla kulkien ensin Lenin patsaan ja Neuvostojen talon eteen. Oppaamme todennäköisesti halusi vain näyttää ne matkalla. Sieltä otimme minibussin ja alkoi matka Puškinin kaupunkiin, joka tunnetaan yleisesti myös nimellä Tsarskoje Selo, Tsaarien kylä. 

Lenin patsas ja Neuvostojen talo

Matkalla palatsiin..

Maistuisko Prismansta Oltermanni? Olis ollu viel tarjoukses..

  Tarkoituksemme oli käydä kesäpalatsi läpi aamupäivällä, jotta kerkeisimme koululle syömään kahdentoista yhden välissä. Toisin kävi. Oppaamme ei ollut tarkistanu mihin aikaan palatsi aukeaa ja kävi ilmi, että olimme paikalla yli tunti ennen aukeamista. Siinä sitten kierreltiin palatsin puistoalueita ja haettiin kuumeisesti istumapaikkoja, sillä edellispäivien kävelyt alkoivat tuntua jaloissa itse kullakin. Päästyämme sisään huomaisimme aika nopesti, että kesäpaltsi jatkoi Eremitaasien yltäkylläisyyden linjaan. Poikkeavuutena oli kuuluisa meripihkahuone, jota ei saanut kuvata. Muistan myös yhden tarinan kyseisestä huoneesta, joka meni jotenkin näin; toisen maailman sodan aikaan natsit pommittivat palatsia pahoin ja veivät kaiken meripihkan silloisesta meripihkahuoneesta. Vielä tänä päiväkään kyseisiä meripihkoja ei ole löydetty. Hyvin mystistä mielestäni. Lisäksi palatsissa oli huone, joka oli katosta lattiaan täytetty muotokuvilla, sekä huone, joka mukaili Ranskan Versaillesin peilisalia. 

Palatsi rakennuksia

Täällä pienessä pavilijongissa saimme nauttia kauniista miesten laulu esityksestä sattumalta

Panoraama kuvaa puistosta

Peilisali

Kuvia eri huoneista

Itse maalaamassa sapluunaa kieli keskellä suuta.
Kuva Tuula Piirainen

  Palatsista menimme suoraan minibussilla koululle syömään, missä hieman ärtyneet keittiötädit tarjosivat ruuat pöytiin. Ruokailusta kauheeta höökiä painoimme luokkaan jatkamaan silkkijäljitelmä töiden sapluunoiden tekoa. Oli kauhea kiire, kun sanottiin että siinä reilun tunnin aikana piti saada valmiiksi. Muistan sormieni menneen rakkuloille ja rikki, mutta sain kuin sainkin tehtyä sapluunan loppuun. Sen jälkeen telasimme sabluunan avulla kuviot aikaisemmin ruiskumaalaamaamme pohjaan.

  Koulun jälkeen palasimme hotellille ja päätimme tehdä tuliaisostoksemme. Emme olleet kerinneet tehdä niitä missään välissä joka päivä, kun oltiin painettu aikaisesta aamusta iltamyöhään. No lähdimme shoppailemaan läheiselle pääkadulle Nevski Prospektille kiertelimme Singerin talon kirjakaupan ja joimme yläkerrassa kupposet. Päädyimme Gostiny Dvor:n tavarataloon tulijaisostoksille. Palvelu taisi ensimmäistä kertaa olla hyvää kaupassa koko Pietarin reissun aikana. Kiertelimme myös useita muita kauppoja Nevskin varrella. Tuliaiset ostettuamme menimme takaisin hotellille ja päätimme vielä lähteä yömyöhään viereiseen kauppakeskus Galeriaan, jospa vaikka olisi itsellensä löytänyt jotain. Kyllähän jotain pientä tulikin ostettua, kuitenkin parhaimmat löydöt tein aikasemmin viikolla hotellimme alakerrassa olevasta 24h kirjakaupasta. Siellä oli kirjoista aina käsityö- ja maalausvälineisiin kaikki, joten muutama sivellin ja koristemaalauskirja tuli ostettua. 

Singerin talo Kuva: Tii Mannela-Nieminen

Tavaratalo Gostiny Dvor

Viimeinen viides päivä

Hotellimme

  Perjantai aamulla suuntasimme taas koululle hakemaan tekemiämme töitämme ja katsomaan meille järjestettyä esitystä. Ensin muistaakseni haimme työmme ja sen jälkeen menimme koulun juhlasaliin, jossa koulun oppilaat ja opettajat pitivät meille erilaisia tanssi- ja lauluesityksiä. Myös me pidimme esityksen omasta koulustamme, tosin sen valmistelu jäi vähän viime tippaan, mutta kiitos Tuulan joka puhui sen englanniksi yleisölle. Hyvästien jälkeen koululla hyppäsimme minibussiin, joka ajoi meidät hotellille. Pakkasimme kamppeet ja minibussi lähti viemään meitä rautatieasemaa kohti. Ennen junan lähtöä oli meillä hetki aikaa kierrellä läheisiä kauppoja. Muutama sivellin taas tarttui mukaan. Kohta olimmekin jo matkalla turvatarkastuksista läpi junaan. Toisaalta haikein ja toisaalta helpottunein mielin. 

Saimme valita laitetaanko kipsikehyksiin peili vai lasi ja lakataanko kehys vai ei. Itse otin peilin ja lakkauksen. Oikealla silkin jäljitelmä työ valmiina.

  Pietari on mielestäni kaupunkina mielenkiintoinen, uusia näkökulmia antava ja täynnä räikeitä vastakohtia. Siellä missä on ylitse pursuavaa kauneutta on myös luotaan poistyöntävää rumuutta. Siinä missä palatsien ja muiden rakennuksien julkisivuja on koristeltu sadoilla jossei tuhansilla kiloilla kultaa, niin toisaalla niillä joilla on varaa on ikkunat kerrostaloasunnossaan. Kaupunki, jossa liikenne on hurja ja pelottava, muttei yhtään roskaa maassa. Suosittelen Pietaria, jos haluaa kulttuurillista ravistelua seuraavalle matkalleen.