Lopputyö

Yleistä

Näyttötyöksi valitsin kaksi pehmeä reunaista lepotuolia. Tuolit olivat tulleet minulle eräästä vanhasta talosta, jonka isäni sai peltokauppojen yhteydessä. Tuoliparista toista äitini oli yrittänyt entisöidä jollakin kurssilla joskus. Tosin jouduin purkamaan hänen tekemät entisöinnit, koska suurin osa korjauksista oltiin tehty sieltä mistä aita on matalin. Toinen tuoleista oli täysin koskematon ja alkuperäisessä kunnossa.
  Tuoli parissa erityisesti kiehtoi niiden haastavuus ja kauneus. Parhaat päivänsä nähneet, mutta silti niissä oli vielä paljon potentiaalia saada niistä kunnon käyttökelpoiset tuolit. Olin kerran aikaisemmin työssäoppimassa sitonut pehmeäreunaisen tuolin joustimet, kiinnittänyt kakun, tehnyt pintapehmustuksen ja kiinnittänyt istuimen päällyskankaat, joten ajattelin selviäväni näiden kahden tuolin teosta. Tosin en ollut koskaan tehnyt ylävaletyynyä, mutta se vain lisäisi vähän haastetta ja uuden oppimista. Alla kuvat tuoleista siinä kunnossa, kun aloin niitä tekemään. Toista oltiin purettu vähän matkaa ja toinen oli vielä täysin koskematon.

Lepotuoli pari

Työskentely

  Aloitin tuolien entisöinnin purkamalla kummatkin tuolit osiin. Ensin irroitin käsinojat. Sen jälkeen aloin purkamaan piilo-ompeleita ja irroittamaan päällyskankaita. Kävi ilmi, että molemmissa tuoleissa oli vielä alkuperäinen verhous, joten puuosat olit suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa, eivätkä muistuttaneet reikäjuustoa. Myös molempien tuolien kakut olivat käyttökelpoisia. Ennen kakkujen irrottamista kuvasin hyvin tarkasti, kuinka ylävaletyyny oltiin tehty ja pyrin saamaan senkin irti mahdollisimman kokonaisena. Tämän jälkeen irroitin kakut varovasti. Merkitsin koko ajan mikä osa oli kummastakin tuolista. Toinen tuoleista oli ykkönen ja toinen kakkonen. Näin vältin sekaannukset tuolien eri osien välillä. 

 Tuoli 1 purettuna lukuunottamatta joustimia ja jalkoja

Tuoli 2 kakku ylävaletyynyineen ennen purkamista

Tuoli 2 vanhat joustimet

 Saatuani tuolit osiin niin, että istuin, selkänoja, kakku ja käsinojat toisista aloitin muutamien uusien puuosien teon. Ottaen huomioon, että tässä vaiheessa olin jo poistanut istuimista joustimet, jotka eivät olleet enää käyttökelpoisia toisin kuin kakut. Tein ensimmäisen joustin rivin alle tulevat korotuspalat uusiksi kuin myös käsinojia tukemaan ja verhoilun kiinnittämiseen tarkoitetut palat (katso alla oleva kuva). Kummatkin osat  olivat kuivat, osittain irti ja lohkeilleet.                       

Tuoli 1 ja Tuoli 2 uusiksi tehtävät puupalat poistettuina

  Samalla, kun tein uusia puuosia hioin myös kakkostuolin käsinojista ja jaloista sellakat pois. Ykköstuolin käsinojista ja jaloista äitini oli hionut jo lakat pois aikoinaan. Laseerasin käsinojat ja jalat ruskeasta umbrasta tehdyllä lasuurilla. Käsinojien ja jalkojen kuivuessa liimasin ja ruuvasin istuimiin uudet korotuspalat ja tukipalat paikoilleen. Jalkojen ollessa kuivat liimasin ne takaisin paikoilleen. Ennen selkänojien liimausta ehdin istuimiin laittaa pohjakankaan ja sitomaan jouset pohjalankoihin kiinni. Istuimia oli huomattavasti helpompi käsitellä ilman selkänojaa. Ajattelin ensin sitovani jousetkin ilman selkänojaa, mutta tajusin etten tietäisi mihin korkeuteen joustimet tulisi takaa sitoa ilman selkänojaa. Plus en ollut ottanut mitään mittoja, joten senkin vuoksi oli laitettava selkänojat paikoilleen ennen sitomista. 

  Molemmat selkänojat heiluivat joka suuntaan. Selkänojiin tehty verhoilumuoto oli pysynyt hyvänä ja sen halusinkin säästää, joten päätin repiä liitoksista naulat pois ja korvata ne puunauloilla ja ruuveilla. Liimaus oli jokseenkin haastavaa, sillä liikkuvia, vinoja ja kaarevia osia oli mukana. Selkänojan kaarevuus ei saisi muuttua ja käsinojien pitäisi ylettyä selkänojassa oleviin kuoppiinsa. Sain kuitenkin liimauksen suoritettua hyvin tosin ainoa kuva liimauksesta on sen alkuvaiheesta.

Yllä: Piirsin vielä sinisellä kuvasta puuttuvat puristimet.
Lisäksi käsinojat olivat vielä paikoillaan liimauksen ajan.
Oikealla: Kuva puutappien ja ruuvien käytöstä liimauksen
yhteydessä.

  Kun olin saanut selkänojat liimattua kumpaiseenkin tuoliin jatkoin joustinten sidontaa, joka osoittautui jokseenkin hankalaksi. Tarkoituksena oli sitoa jouset yhtenä kokonaisuutena, muttei se tahtonut onnistua. Testasimme Heikin kanssa kahta erilaista tekniikkaa eikä kumpikaan ottanut oikein tuulta siipien alle. Ongelmiksi muodostuivat ensimmäisen ja toisen joustin rivin välissä oleva iso rako, jolloin toinen rivi helposti “kaatui” sinne, sekä se että toinen rivi jäi ensimmäistä riviä selvästi ylemmäs sitoessa. Päivän tuhlattuani joustinten kanssa tappeluun vaihdoin taktiikkaa. Päätin sitoa ensimmäisen joustin rivin omanaan ja kolme taaimmaista omanaan. Löysin Verhoilijan käsikirja -kirjasta hyvät ja selkeät ohjeet tällaisen sidonnan tekoon. Pari päivää siinä meni ennen kuin sain molempien istuinten joustimet sidottua silmiäni tyydyttävällä tavalla. 

Pitkittäisuuntaiset asentosidonnat

Poikittaissuuntaiset sidonnat

Saatuani pitkittäis- ja poikittaissidonnat tehtyä piti taivuttaa paksusta rautalangasta kehälanka kiertämään joustinten ulkoreunaa. Kehälanka kiinnitettiin kehäklemmareilla joustinten ulkokehän solmuihin. Klemmarit loppuivat kesken, joten loput solmut kiinnitin purjelangalla kieputtamalla käsin. Kehälangan ollessa kiinni tein välitukisidonnat ja valmista tuli.

Kehälanka kiinnitettynä. En ole 100 prosenttisen tyytyväinen tämän tuolin toisen joustin rivin sidontaan, sillä siihen muodostuu keskellä vähän niinkuin kuoppa. 

Tukisidonnat tehtynä

Toinen kuva tukisidonnoista

  Seuraavaksi mitoitin juutin joustinten päälle. Pituussuunnassa mitoitin 4 cm ylimääräistä, sillä ensimmäisen ja toisen joustin rivin väliin tuli välivulsti(?). Nidoin juutin kiinni, sekä ompelin juutin kiinni kolmeen taaimmaiseen joustin riviin. Lisäksi juutti ommeltiin kehälankaan lukkotikein kiinni. Tein myös lukkotikit ensimmäisen joustin rivin takareunaan. Tämän jälkeen täytin lastuvillalla vulstin ja ompelin päältä kiinni. Tein myös kulmiin vahvikkeet/täyttöpalat, jottei verhoilukangas painuisi sisäänpäin verhoiltaessa. 

Vulsti ilman täytettä ja reunat ompelemati

Vulsti täytettynäja kulmat tehtynä

Kulma ommeltuna ja kulmapalan juutti kiinni yläreunasta

Kulmat täytettyinä neljällä kerroksella vanua

  Sitten olikin jo kakkujen vuoro. Laitoin vanhat kakut paikoilleen ja heftasin ne heftaneuloilla kehälangan alle. Tämän jälkeen ompelin läpiveto ompeleet ja ompelin kakun kiinni kehälankaan. Kakun keskelle tein uudesta harvemmasta juutista paikapalan, sillä halusin varmistaa, ettei täytteet lähde pursuamaan hetken päästä.

Kakut paikoillaan kummassakin tuolissa, sekä yksi lähikuva ompeleista

  Pintapehmustusta varten tein täytelankalenkit istuimeen, jotka täytin kookoskuidulla. Kookoskuidun päälle laitoin harmaa vanua ohuita kerroksia, kunnes sain pohjasta miellyttävän pehmeän ja tasaisen. Seuraavaksi heftasin liinauksen kakun reunaan ja aloin suunnittelemaan ylävaletyynyn tekoa. Onneksi sain hyvän mallin purkuvaiheessa tuolissa olleesta valetyynystä ja löysin kirjasta myös selkeät teko-ohjeet. Ensin ompelin ylävaletyynyn alareunaan tulevan rautalangan kiinni lukkotikein. Seuraavaksi tein kakun alareunan alle täytelankalenkit, jotka täytin meriheinällä. Seuraavaksi heftasin ylävaletyynyn juutin yläreunasta kiinni ja aloin testailemaan tyynyn tasaisuutta. Siinä menikin hetki ennen kuin sain tyynystä tarpeeksi tasaisen. Sen jälkeen ompelin liinauskankaan lukkotikeillä kiinni kakun reunaan, samoilla tikeillä meni myös ylävaletyynyn yläreuna kiinni. Lopuksi ylävaletyynyn alareunan ompelin rautalankaan kiinni lukkotikeillä. 

Kookoskuitu täytelankalenkeissä

Liinaus heftissä ja valetyynyjen täyte laitettuna, sekä lähikuva valetyynyn alareunan rautalangasta

Valetyynyn alareuna vielä heftissä

Lähikuva ompeleista. Note to myself ei liinakangasta
enää ryppyyn lukkotikeillä.

Valmis ylävaletyyny

  Pohjatöiden ollessa valmiita liimasin paksumpaa valkoista vanua selkänojiin ja ohuempaa istuimiin. Aloitin sen jälkeen kankaiden mitoittamisen. Huomasin, että olin tehnyt yhden virheellisen mittauksen, mutta sain kuitenkin sovitettua kaikki palani 3,60 metrin pätkälle. Kankaasi olin valinnut Orient Occidentin Valore villakankaan väriltään havu.

  Istuimen kankaan heftasin kiinni ja leikkasin kulmat oikeaan muotoon. Istuin kankaan etureunaan ompelin ensin ylävaletyynyn kankaan ja sitten valetyynyn kankaaseen kiinni etureunan kankaan. Muutamaan kertaan jouduin purkamaan, sillä saumojen väliin piti jäädä 9,5 cm väli tasaisesti. Kun sain välin oikeaksi ompelin ensin lukkotikeillä istuimen yläreunan saumavaran kiinni oikeaan korkeuteen. Sen jälkeen ompelin ylävaletyynyn alareunan saumavarat kiinni aiemmin laitetun rautalangan kohdalle. Sitten koko niittasin istuimen heftiin.

Ylempi kuva: istuimen yläreunan asettamista oikeaan korkeuteen
Alempi kuva: valetyynyn alareunan asettamista paikoilleen

Etureuna valmiina, tosin vasta heftissä, joten ei aivan suora vielä.

Nyörin testailua ja unelmointia valmiista.

Toinen tuoleista valmiina koululla. Klikkaa
suuremmaksi

  Istuimien ollessa heftissä jouduin kahden viikon sairaslomalle nielurisaleikkauksen takia. Sairaslomalta tullessani minulla oli neljä päivää aikaa saada tuolit valmiiksi muiden keskeneräisten töiden ohella. Viimeinen loppurutistus alkoi.

  Kerkesin ennen sairaslomaa heftaamaan myös etuselkien kankaat kiinni, joten jatkoin niistä. Ennen kuin niittasin etuselän lopullisesti paikoilleen laitoin selkänojien sisäpuollelle kaksi satulavyötä poikittain ja kaksi pitkittäin tukemaan selkänojaa. Niitattuani etuselän paikoilleen kiristin nyörit uomiinsa. Nyörien kiristelyn myötä tuli ilmi, että toisesta tuolista näkyi läpi istuimen ja etuselän välistä. Jouduin hieman purkailemaan ja lisäämään täytettä etuselän alaosaan. Etuselkien ollessa valmiit niittasin myös istuinten kankaat valmiiksi. Ompelin nyörit ylävaletyynyjen ylä- ja alaosaan. Tämän jälkeen liimasin käsinojat paikoilleen. Viimeisenä urakkana leikkasin toiseen tuoliin uuden pahvin takaselkään ja niittasin sekä ompelin takaselät paikoilleen. 

Molemmat tuolit valmiina kotona. 

  Kirjaan vielä ylös vastaisuuden varalle mokia, joita minulle syntyi viimeisten päivien kiireen aikana. Etuselän käsinojien leikkauskohdat eivät menneet aivan kohdalleen, sillä käsinoja nousee taaksepäin, mikä piti ottaa huomioon leikattaessa. Kiireessä en huomannut, joten kahden käsinojan alle jouduin tekemään paikkapalat. Istuimen ja etuselän kankaan kohdatessa sivussa on oltava hyvin tarkkana, ettei kangas lähde vetämään mihinkään suuntaan. Lisäksi takaselkien kangas jäi ehkä inan löysään. Plus olisin voinut muistaa ottaa kuvia vaiheista.  

Sain lopputyöstäni arvosanaksi 3